Urho-koiran tarina Lauran kertomana

Koin eräänä helmikuun aamuna shokkiherätyksen, kun heräsin meteliin, jonka syyksi paljastui olohuoneessa nukkunut koirani.

Urhon kipukohtaus

Saksanpaimenkoirani Urhon jalat eivät ottaneet alle ja joka kerta kun Urho yritti nousta, iskeytyi keho kaapin oveen. Pissat olivat tulleet lattialle ja siinä sitten hädissäni ihmettelin, onko kyse epilepsiasta vai mistä. Urho oli aiemmin kuvattu luustoltaan terveeksi.

Joidenkin minuuttien kuluttua Urho alkoi palautumaan ja jalat kantoivat tuettuna hissukseen, mutta n. 30 min myöhemmin toiset pissat tulivat alle vielä sängyllä, kun silittelin makaavaa Urhoa ja odottelin neurologiaan erikoistuneen eläinlääkärinaseman vastausta, että monelta pääsisimme heille tutkimuksiin.

URHO

Eläinlääkärissä näytin videon kohtauksesta, sillä sattumalta olin jättänyt pentuajalle hankkimani valvontakameran päälle, lisäksi Urholle tehtiin perustutkimus, neurologinen tutkimus sekä otettiin verikokeet, jotka kaikki ainakin silloin olivat kunnossa. Vastaukseksi kerrottiin, että kohtaus oli mahdollisesti epilepsiaa/ neurologista oireilua tai sitten jotain muuta, mutta mahdollista kipua ei otettu huomioon.

Minua vaivasi kohtaus kovasti, enkä oikein halunnut uskoa, että minkäänlaista syytä ei löytynyt.

Toinen eläinlääkärikäynti

Illalla kävin vielä hakemassa toisen mielipiteen meidän omalta eläinlääkäriasemaltamme, jossa eläinlääkäri tällä kertaa palpoi myös Urhon selän ja tähän Urho reagoi niin voimakkaasti, että eläinlääkäri ei kyennyt jatkamaan selän tutkimista loppuun.

”Päästyämme Caritan luo, Urho sai rauhassa haistella, liikkua ja tutkia Caritan hoitohuonetta. Urho sai itse hakea paikkansa missä haluaa olla – ja myös asettautua rauhassa. ”

Osteopatia

Hyvä ystäväni ja koiraharrastuskaverini oli käynyt Caritalla koiransa kanssa jo jonkin aikaa ja kertonut hyvistä kokemuksistaan, joten kotimatkalla soitin Caritalle itsekin ja onneksemme akuutin tilanteen vuoksi saimme ajan heti kahden päivän päähän.

Kotona olin vielä katsonut parin treenikaverini kanssa kohtausnauhoitteen ja kaikki olimme sitä mieltä, että näytti siltä, että jostain syystä Urho ei saanut takajalkojaan alleen kun etupää teki töitä.

”Ensimmäisen osteopatiakerran jälkeen aloin jäsentelemään mielessäni asioita, joihin olin kiinnittänyt huomiota, mutta en ollut reagoinut: Urho ei mielellään hypännyt autoon – joka ennen ei ollut ongelma, portaat tuottivat vaikeuksia mennä ylöspäin ja jalkaa nostaessa virtsaamisen yhteydessä Urhon takapää lähti kaatumaan..”

Päästyämme Caritan luo, Urho sai rauhassa haistella, liikkua ja tutkia Caritan hoitohuonetta. Urho sai itse hakea paikkansa missä haluaa olla – ja myös asettautua rauhassa.

Siinä liikkuessaan, ennen kuin olin ehtinyt näyttää kohtausnauhoitetta, Carita jo sanoi, että Urhon liike ei ole normaali, selkä ei liikkunut oikeastaan ollenkaan sekä takajalkojen liikerata jäi vajaaksi. 

Hoito

Hoitokerta meni hyvin. Oli ihanaa katsoa, kuinka Urho antoi Caritan käsitellä, vaikka selkeästi välillä oli kipeitä kohtia, mutta käsittely oli lempeää ja tapahtui Urhon ehdoilla.

Urho on luonteeltaan totinen ja on aika välinpitämätön vieraita ihmisiä kohtaan, mutta Carita oli kyllä heti poikkeus, sillä Urho on ehtinyt käyntiemme aikana antaa jo monet pusut minun ihmetyksekseni. Sekin kertoo minulle paljon myös siitä, miten koirani suhtautuu osteopatia käynteihimme. Siellä Urhon on hyvä olla.

Mitä oli tapahtunut?

Kun pohdimme kivun aiheuttajaa, kerroin että käytän Urholla melkein ainoastaan valjaita, silloinkin Urholla oli valjaat mukana ja huomasimme, että siitä mihin valjaat päättyivät, Urhon kivut alkoivat. ( Ei ergonimiset valjaat voivat olla tiukassa, jatkuvassa vetotilanteessa koiran liikerataa estävät. Lisäksi jos koiran kehossa on trauma alueella, johon valjaat jatkuvasti osuvat, on parempi miettiä vaihtoehtoja. (Caritan lisäys)).

Tilanne oli nähtävästi kehittynyt pitkään ja hitaasti, sillä minä enkä treenikaverini, kukaan olleet huomanneet Urhon liikkeissä mitään äkkinäistä muutosta – he olisivat sen kyllä sanoneet.

Ensimmäisen osteopatia kerran jälkeen aloin jäsentelemään mielessäni asioita, joihin olin kiinnittänyt huomiota, mutta en ollut reagoinut: Urho ei mielellään hypännyt autoon – joka ennen ei ollut ongelma, portaat tuottivat vaikeuksia mennä ylöspäin ja jalkaa nostaessa virtsaamisen yhteydessä Urhon takapää lähti kaatumaan, lisäksi Urho ei leikkinyt lumessa ollenkaan – toisin kuin edellisenä talvena. Tämän myötä olen itse oppinut, että jos minulla on jokin nakertava tunne takaraivossa, että onkohan jokin normaalia, on parempi sanoa se ääneen koiraa tunteville ihmisille kuin ihmetellä itsekseen.

”Olen itse oppinut Caritan avulla katsomaan Urhon selän ja lantion liikettä ja onkin ollut kiva nähdä kuinka liike on palannut noille alueille..”

Olemme nyt käyneet Caritalla kolme kertaa ja jokaisella kerralla vointi on mennyt parempaan. Ensimmäisen kerran jälkeen niin minä kuin treenikaverini ihmettelivät ja sanoivat kuinka ilmavaa ja hyvännäköistä Urhon liike on ja se on mennyt käyntiemme myötä koko ajan paremmaksi. Toisen käyntikerran jälkeen saimme liikuntaharjoitteita, joista on ollut apua ja ne ovat havainnollistaneet myös minulle mitä meidän pitää vahvistaa, jotta Urhon vointi saadaan pysymään hyvänä ja selkä vahvana. Olen itse oppinut Caritan avulla katsomaan Urhon selän ja lantion liikettä ja onkin ollut kiva nähdä kuinka liike on palannut noille alueille, eikä paikalla ole suoraa liikkumatonta pötköä, niin kuin se aiemmin oli ollut.

Urho voi paremmin

On ihanaa olla, kun minulla on eloisa, iloinen koira, jonka liike on ilmavaa ja joka taas nauttii lumessa riemuitsemisesta – asiat jotka olivat minua vaivanneet, eivät olleet enää. Treeneissäkin saamme palautetta siitä, kuinka hyvän näköistä Urhon liikkuminen on. Valjaat ovat vaihtuneet pantaan ja mahdollisimman vapaaseen liikkumiseen. ( Joskus leveä panta on kunotoutusaikana epäsopivia valjaita paremmat, mikäli koira ei vedä hihnassa. (Carita lisäys)).

Lisäksi näin jälkikäteen on mieleeni tullut lause, jonka kuulin eräästä koiraurheilu -podcastista, lause meni jotakuinkin näin: ”Jos et ole ihan varma, onko jokin kremppa eläinlääkärin heiniä vai ei, niin silloin hyvä eläinfysioterapeutti tai -osteopaatti on kultaakin kalliimpi ja yleensä he osaavat auttaa”.

Minä voin Urhon kanssa allekirjoittaa tämän 100 %:sti ja jatkamme käyntejä.

Kohtaus ei ole toistunut.

 

Urho 1v 10kk ja Laura

Eläinten kanssa työskenteleminen osteopatiassa

carita reijonen, osteopatia, eläinosteopatia

(Kuvassa tollerityttö Lyyli. Lyylillä on taitoja moneen juttuun. Lyylin omistaa Liisa Santala.)

..

Eläinten kanssa työskenteleminen on hyvin erilaista kuin ihmisten kanssa työskenteleminen. Siinä missä ihmisen mieli ohjaa käyttäytymistä kaikkine kohtailiasuusnormeineen ja rajoituksineen, eläin on vapaasti itsensä ( niin tulee olla )  ja kommunikoi hoidossa koko olemuksellaan. Kommunikaation on pään kääntämistä, liikehdintää, ääntelyä, katse tai vain tunne hoitajan käsissä.

Eläintä ei tule koskaan pakottaa asentoon tai hoitaa väkisin. Tällöin jäisi tärkeä osa kommukaatiosta puuttumaan ja eläin olisi mieleltään jännittynyt, jolloin keho ei ole vastaanottavassa tilassa. Pelko, jännitys, hämmennys ja stressi laukaisee kemiallisen reakstion, missä lihakset ja koko keho jännittyy. Tässä tilassa ei ole hyvä hoitaa ketään.

Eläinten kanssa työskentely vaatii ihmiseltä kiirettömyyttä ja läsnä oloa, jotta eläin saa tilan ymmärtää mitä tapahtuu ja millainen ihminen häneen on koskemassa. Tätä voi miettiä omalleen kohdalleen. Menisitkö vieraan ihmisen hoitopöydälle heti ovesta sisään tultuasi, jos joku laittasi sinut siihen ja pitäisi kiinni?

Kun eläimelle suodaan rauha ja tila tutustua hoitajaansa, hän yleensä valitsee hoidon. Ei ole myöskään huono ajatus palkita eläintä hoidosta, jos se on sillä hetkellä paras vaihtoehto. Itse koen, että tilanne etenee aina eläimen mukaan.

Joillekin eläimille vieraan käsittely voi olla jännittävä kokemus jo sellaisenaan. Jos eläin on kivulias, vaatii paljon sallia vieraan ihmisen koskea kipeään paikkaan. Tämän vuoksi hoitotilassa ihmistenkin on hyvä laskea odotuksiaan ja rauhoittua kuuntelemaan tapahtumaa ja omaa lemmikkiään. Ihmisten mielentilan ja tunnetason merkitys eläimelle on suuri. Tämän vuoksi jätämme suorittamisen hoitotilan ulkopuolelle ja nautimme kaikki kiireettömästä olosta siinä hetkessä.

Osteopatia on hyvin kokonaisvaltaista. Keho ei ole elämästä erillinen, vaan tiivis muotomme ilmaista sitä mitä kaikkineen olemme. Kun kaikki tasot meissä ovat balanssissa, myös kehomme huokaa ja voi hyvin.

Koiran stressi ja kipu

.

.

6.10.2019 klo 12 …

.

Hyvin tärkeää asiaa ja mielenkiintoista tietoa sekä oppimista itsestä ja koirasta.

.

Osteopaatti/eläinosteopaattu Carita Reijonen luennoi koiran stressin kohtaamisesta ja kivun tunnistamisesta koirakoulu Rallitassulla.

.

Ihmisen rooli koiran stressin purkamisessa on huomattava. Tosin se pitää ensin tunnistaa ja sen jälkeen omata työkaluja hoitaa tilannetta.

.

Tervetuloa lähestymään asiaa ehkä hieman erilaisestakin kuvakulmasta ja oppimaan niin itsestäsi kuin koirastasikin.

Ajatuksena on keskustella siitä, kuinka voimme vähentää omaa ja koiramme stressiä ja huomata mahdolliset kiputilat ajoissa. Opimme myös hieman fysiologiaa edellä mainittujen vaikutuksesta kehoon.

.

Mukaan voi tulla kaikki lemmikkien omistajat. Stressiä kokevat myös hevoset ja kissat ja luennolla opitun voi helposti soveltaa heihin.

.

Caritan koko kokemushistoria ihmisenä ja eläinosteopaattina on käytettävissäsi. Ja toivena on, että me ja koiramme voisimme hyvin ja luennon jälkeen sinulla olisi jotain kotiin viemiseksi.

.

Luento kestää 2.5 h ja kustantaa 25
euroa.

.

Ilmoittautumiset koirakoulu Rallitassu

.

www.rallitassu.fi
p. 0449808691