Urho-koiran tarina Lauran kertomana

Koin eräänä helmikuun aamuna shokkiherätyksen, kun heräsin meteliin, jonka syyksi paljastui olohuoneessa nukkunut koirani.

Urhon kipukohtaus

Saksanpaimenkoirani Urhon jalat eivät ottaneet alle ja joka kerta kun Urho yritti nousta, iskeytyi keho kaapin oveen. Pissat olivat tulleet lattialle ja siinä sitten hädissäni ihmettelin, onko kyse epilepsiasta vai mistä. Urho oli aiemmin kuvattu luustoltaan terveeksi.

Joidenkin minuuttien kuluttua Urho alkoi palautumaan ja jalat kantoivat tuettuna hissukseen, mutta n. 30 min myöhemmin toiset pissat tulivat alle vielä sängyllä, kun silittelin makaavaa Urhoa ja odottelin neurologiaan erikoistuneen eläinlääkärinaseman vastausta, että monelta pääsisimme heille tutkimuksiin.

URHO

Eläinlääkärissä näytin videon kohtauksesta, sillä sattumalta olin jättänyt pentuajalle hankkimani valvontakameran päälle, lisäksi Urholle tehtiin perustutkimus, neurologinen tutkimus sekä otettiin verikokeet, jotka kaikki ainakin silloin olivat kunnossa. Vastaukseksi kerrottiin, että kohtaus oli mahdollisesti epilepsiaa/ neurologista oireilua tai sitten jotain muuta, mutta mahdollista kipua ei otettu huomioon.

Minua vaivasi kohtaus kovasti, enkä oikein halunnut uskoa, että minkäänlaista syytä ei löytynyt.

Toinen eläinlääkärikäynti

Illalla kävin vielä hakemassa toisen mielipiteen meidän omalta eläinlääkäriasemaltamme, jossa eläinlääkäri tällä kertaa palpoi myös Urhon selän ja tähän Urho reagoi niin voimakkaasti, että eläinlääkäri ei kyennyt jatkamaan selän tutkimista loppuun.

”Päästyämme Caritan luo, Urho sai rauhassa haistella, liikkua ja tutkia Caritan hoitohuonetta. Urho sai itse hakea paikkansa missä haluaa olla – ja myös asettautua rauhassa. ”

Osteopatia

Hyvä ystäväni ja koiraharrastuskaverini oli käynyt Caritalla koiransa kanssa jo jonkin aikaa ja kertonut hyvistä kokemuksistaan, joten kotimatkalla soitin Caritalle itsekin ja onneksemme akuutin tilanteen vuoksi saimme ajan heti kahden päivän päähän.

Kotona olin vielä katsonut parin treenikaverini kanssa kohtausnauhoitteen ja kaikki olimme sitä mieltä, että näytti siltä, että jostain syystä Urho ei saanut takajalkojaan alleen kun etupää teki töitä.

”Ensimmäisen osteopatiakerran jälkeen aloin jäsentelemään mielessäni asioita, joihin olin kiinnittänyt huomiota, mutta en ollut reagoinut: Urho ei mielellään hypännyt autoon – joka ennen ei ollut ongelma, portaat tuottivat vaikeuksia mennä ylöspäin ja jalkaa nostaessa virtsaamisen yhteydessä Urhon takapää lähti kaatumaan..”

Päästyämme Caritan luo, Urho sai rauhassa haistella, liikkua ja tutkia Caritan hoitohuonetta. Urho sai itse hakea paikkansa missä haluaa olla – ja myös asettautua rauhassa.

Siinä liikkuessaan, ennen kuin olin ehtinyt näyttää kohtausnauhoitetta, Carita jo sanoi, että Urhon liike ei ole normaali, selkä ei liikkunut oikeastaan ollenkaan sekä takajalkojen liikerata jäi vajaaksi. 

Hoito

Hoitokerta meni hyvin. Oli ihanaa katsoa, kuinka Urho antoi Caritan käsitellä, vaikka selkeästi välillä oli kipeitä kohtia, mutta käsittely oli lempeää ja tapahtui Urhon ehdoilla.

Urho on luonteeltaan totinen ja on aika välinpitämätön vieraita ihmisiä kohtaan, mutta Carita oli kyllä heti poikkeus, sillä Urho on ehtinyt käyntiemme aikana antaa jo monet pusut minun ihmetyksekseni. Sekin kertoo minulle paljon myös siitä, miten koirani suhtautuu osteopatia käynteihimme. Siellä Urhon on hyvä olla.

Mitä oli tapahtunut?

Kun pohdimme kivun aiheuttajaa, kerroin että käytän Urholla melkein ainoastaan valjaita, silloinkin Urholla oli valjaat mukana ja huomasimme, että siitä mihin valjaat päättyivät, Urhon kivut alkoivat. ( Ei ergonimiset valjaat voivat olla tiukassa, jatkuvassa vetotilanteessa koiran liikerataa estävät. Lisäksi jos koiran kehossa on trauma alueella, johon valjaat jatkuvasti osuvat, on parempi miettiä vaihtoehtoja. (Caritan lisäys)).

Tilanne oli nähtävästi kehittynyt pitkään ja hitaasti, sillä minä enkä treenikaverini, kukaan olleet huomanneet Urhon liikkeissä mitään äkkinäistä muutosta – he olisivat sen kyllä sanoneet.

Ensimmäisen osteopatia kerran jälkeen aloin jäsentelemään mielessäni asioita, joihin olin kiinnittänyt huomiota, mutta en ollut reagoinut: Urho ei mielellään hypännyt autoon – joka ennen ei ollut ongelma, portaat tuottivat vaikeuksia mennä ylöspäin ja jalkaa nostaessa virtsaamisen yhteydessä Urhon takapää lähti kaatumaan, lisäksi Urho ei leikkinyt lumessa ollenkaan – toisin kuin edellisenä talvena. Tämän myötä olen itse oppinut, että jos minulla on jokin nakertava tunne takaraivossa, että onkohan jokin normaalia, on parempi sanoa se ääneen koiraa tunteville ihmisille kuin ihmetellä itsekseen.

”Olen itse oppinut Caritan avulla katsomaan Urhon selän ja lantion liikettä ja onkin ollut kiva nähdä kuinka liike on palannut noille alueille..”

Olemme nyt käyneet Caritalla kolme kertaa ja jokaisella kerralla vointi on mennyt parempaan. Ensimmäisen kerran jälkeen niin minä kuin treenikaverini ihmettelivät ja sanoivat kuinka ilmavaa ja hyvännäköistä Urhon liike on ja se on mennyt käyntiemme myötä koko ajan paremmaksi. Toisen käyntikerran jälkeen saimme liikuntaharjoitteita, joista on ollut apua ja ne ovat havainnollistaneet myös minulle mitä meidän pitää vahvistaa, jotta Urhon vointi saadaan pysymään hyvänä ja selkä vahvana. Olen itse oppinut Caritan avulla katsomaan Urhon selän ja lantion liikettä ja onkin ollut kiva nähdä kuinka liike on palannut noille alueille, eikä paikalla ole suoraa liikkumatonta pötköä, niin kuin se aiemmin oli ollut.

Urho voi paremmin

On ihanaa olla, kun minulla on eloisa, iloinen koira, jonka liike on ilmavaa ja joka taas nauttii lumessa riemuitsemisesta – asiat jotka olivat minua vaivanneet, eivät olleet enää. Treeneissäkin saamme palautetta siitä, kuinka hyvän näköistä Urhon liikkuminen on. Valjaat ovat vaihtuneet pantaan ja mahdollisimman vapaaseen liikkumiseen. ( Joskus leveä panta on kunotoutusaikana epäsopivia valjaita paremmat, mikäli koira ei vedä hihnassa. (Carita lisäys)).

Lisäksi näin jälkikäteen on mieleeni tullut lause, jonka kuulin eräästä koiraurheilu -podcastista, lause meni jotakuinkin näin: ”Jos et ole ihan varma, onko jokin kremppa eläinlääkärin heiniä vai ei, niin silloin hyvä eläinfysioterapeutti tai -osteopaatti on kultaakin kalliimpi ja yleensä he osaavat auttaa”.

Minä voin Urhon kanssa allekirjoittaa tämän 100 %:sti ja jatkamme käyntejä.

Kohtaus ei ole toistunut.

 

Urho 1v 10kk ja Laura

Eläinten kanssa työskenteleminen osteopatiassa

carita reijonen, osteopatia, eläinosteopatia

(Kuvassa tollerityttö Lyyli. Lyylillä on taitoja moneen juttuun. Lyylin omistaa Liisa Santala.)

..

Eläinten kanssa työskenteleminen on hyvin erilaista kuin ihmisten kanssa työskenteleminen. Siinä missä ihmisen mieli ohjaa käyttäytymistä kaikkine kohtailiasuusnormeineen ja rajoituksineen, eläin on vapaasti itsensä ( niin tulee olla )  ja kommunikoi hoidossa koko olemuksellaan. Kommunikaation on pään kääntämistä, liikehdintää, ääntelyä, katse tai vain tunne hoitajan käsissä.

Eläintä ei tule koskaan pakottaa asentoon tai hoitaa väkisin. Tällöin jäisi tärkeä osa kommukaatiosta puuttumaan ja eläin olisi mieleltään jännittynyt, jolloin keho ei ole vastaanottavassa tilassa. Pelko, jännitys, hämmennys ja stressi laukaisee kemiallisen reakstion, missä lihakset ja koko keho jännittyy. Tässä tilassa ei ole hyvä hoitaa ketään.

Eläinten kanssa työskentely vaatii ihmiseltä kiirettömyyttä ja läsnä oloa, jotta eläin saa tilan ymmärtää mitä tapahtuu ja millainen ihminen häneen on koskemassa. Tätä voi miettiä omalleen kohdalleen. Menisitkö vieraan ihmisen hoitopöydälle heti ovesta sisään tultuasi, jos joku laittasi sinut siihen ja pitäisi kiinni?

Kun eläimelle suodaan rauha ja tila tutustua hoitajaansa, hän yleensä valitsee hoidon. Ei ole myöskään huono ajatus palkita eläintä hoidosta, jos se on sillä hetkellä paras vaihtoehto. Itse koen, että tilanne etenee aina eläimen mukaan.

Joillekin eläimille vieraan käsittely voi olla jännittävä kokemus jo sellaisenaan. Jos eläin on kivulias, vaatii paljon sallia vieraan ihmisen koskea kipeään paikkaan. Tämän vuoksi hoitotilassa ihmistenkin on hyvä laskea odotuksiaan ja rauhoittua kuuntelemaan tapahtumaa ja omaa lemmikkiään. Ihmisten mielentilan ja tunnetason merkitys eläimelle on suuri. Tämän vuoksi jätämme suorittamisen hoitotilan ulkopuolelle ja nautimme kaikki kiireettömästä olosta siinä hetkessä.

Osteopatia on hyvin kokonaisvaltaista. Keho ei ole elämästä erillinen, vaan tiivis muotomme ilmaista sitä mitä kaikkineen olemme. Kun kaikki tasot meissä ovat balanssissa, myös kehomme huokaa ja voi hyvin.

Koiran stressi ja kipu

.

.

6.10.2019 klo 12 …

.

Hyvin tärkeää asiaa ja mielenkiintoista tietoa sekä oppimista itsestä ja koirasta.

.

Osteopaatti/eläinosteopaattu Carita Reijonen luennoi koiran stressin kohtaamisesta ja kivun tunnistamisesta koirakoulu Rallitassulla.

.

Ihmisen rooli koiran stressin purkamisessa on huomattava. Tosin se pitää ensin tunnistaa ja sen jälkeen omata työkaluja hoitaa tilannetta.

.

Tervetuloa lähestymään asiaa ehkä hieman erilaisestakin kuvakulmasta ja oppimaan niin itsestäsi kuin koirastasikin.

Ajatuksena on keskustella siitä, kuinka voimme vähentää omaa ja koiramme stressiä ja huomata mahdolliset kiputilat ajoissa. Opimme myös hieman fysiologiaa edellä mainittujen vaikutuksesta kehoon.

.

Mukaan voi tulla kaikki lemmikkien omistajat. Stressiä kokevat myös hevoset ja kissat ja luennolla opitun voi helposti soveltaa heihin.

.

Caritan koko kokemushistoria ihmisenä ja eläinosteopaattina on käytettävissäsi. Ja toivena on, että me ja koiramme voisimme hyvin ja luennon jälkeen sinulla olisi jotain kotiin viemiseksi.

.

Luento kestää 2.5 h ja kustantaa 25
euroa.

.

Ilmoittautumiset koirakoulu Rallitassu

.

www.rallitassu.fi
p. 0449808691

Ihmisen tunteet tarttuvat koiraan

”Eläin- ja ihmistutkimuksen valossa toisen yksilön kokema tunnetila siirtyy tai tarttuu riittävän lähellä olevaan toiseen yksilöön.”

..

..

Hermosto ja tunteet

..

Ihmisten kuten koirien hermosto koostuu keskushermostosta ja sympaattisesta hermostosta. Terveen ja onnellisen elämän kannalta näiden hermostojen vuorovaikutus, yhteistyö sekä balanssi on oleellista.

.

Stressi, kiputilat ja sairaudet aktivoivat sympaattista hermostoamme ja saavat sen toimimaan liian suurella teholla verrattuna keskushermostoon. Sama tapahtuu kun suoritamme elämää kiireisellä rytmillä ja aikaa olemiseen, rauhoittumiseen, rentoutumiseen ja hermoston palautumiseen  jää liian vähän. Ja rakkaat ihmiset, sama tapahtuu myös lemmikeillämme.

.

Koira tuntee kaikkia nisäkkäiden perustunteita kuten iloa, surua, pelkoa, aggressiota ja hoivantunteita (esim. pentujaan mutta myös ihmisiään kohtaan). Koira tuntee myös leikkimielisyyttä ja seksuaalisuutta.  Ja paljon muuta, jota tiede vasta arvailee.

.

Jos koiramme saa vain stimulaatiota, tekemistä ja suorittamista ja unohdamme opettaa hänelle esimerkillämme rauhoittumisen ja olemisen taidon sympaattinen hermosto tekee ystävästämme ylikuormittuneen herhiläisen. Tai jos emme takaa koirallemme riittävää liikuntaa, yhdessäoloa, koiramaista elämää, kuopan kaivamista ja hajujen maailmaa, keskushermostoon tuleva viesti saa koiramme apaattiseksi ja kehon sykkeet liiat alhaisiksi.  Koiramme tarvitsee siis tasapainoisen elämän, kuten mekin. Läsnä oloa ja yhteyttä toinen toiseemme.

.

Koska hermostomme tasapaino on tärkeää, on tärkeää että myös elämäntapamme ovat tietoisia.

.

Tunteet ovat avain asemassa hyvinvointiimme.

.

.

Evoluutiopsykologi Tomkins näki Charles Darwinin tavoin, että tunnetilat ovat keino, jolla kaikki eläimet välittävät keskushermostoon tietoa ympäristöstään ja elimistöstään.
Tunnetilojen kautta välitämme myös tuota tietoa lajitoverillemme. Tämä hermoston neurobiologinen tila näkyy koko kehossa.

.

Tunnetilan välittämä tieto saa eläimen (joihin ihminen lukeutuu) reagoimaan asianmukaisesti ympäristössä tai kehossa tapahtuneisiin muutoksiin. Liian vähäinen uni ja koet väsymystä, muistat mennä nukkumaan ajoissa. Jatkuva kova ääni ja haluat huutaa sitä vaikenemaan tai kävelet sammuttamaan sen jos mahdollista.  Julkinen puhe ja vatsassasi kiertää, et syö liikaa ennen tapahtumaa.

.

Silvan Tomkinsin mukaan liian suuri hermostollinen ärsykevirta aikaan saa ahdistuksen, tuskan ja viha kaltaista tilaa. Hermosto ylikuormittuu ja eläin reagoi sen mukaisesti. Hermoston ylikuormittuminen on pohja sairauksien synnylle, mikäli tila jatkuu liian pitkään.

.

Keho erittää adrenaliinia, elimet stimuloivat, verenpaina nousee ja syke kiihtyy. Keho jatkaa tätä 2-15 min ärsykkeen loppumisen jälkeen. Ja suuren kuormituksen jälkeen palautuminen vie 2-10 PÄIVÄÄ.

.

Tämä on hyvä muistaa, jos  harrastaa koiran kanssa kiihdyttäviä  lajeja.

.

Tunnetilaan tarttuminen

.

”Eläin- ja ihmistutkimuksen valossa toisen yksilön kokema tunnetila siirtyy tai tarttuu riittävän lähellä olevaan toiseen yksilöön. Affektiteoreetikot kutsuvat tätä ilmiötä affektiresonanssiksi (Tomkins 1962, 1963, Nathason 1993, Demos 1995).” (https://www.duodecimlehti.fi/lehti/1997/14/duo70318 30.11.2018)

.

Mietitäänpä tätä hetki!

.

Oletko istunut bussissa hyvin stressaantuneen tai vihaisen ihmisen vieressä? Halusitko hetken päästä vaihtaa paikkaa? Miksi? Koska koit hänen tunteensa itsessäsi?

.

Ihminen kykenee usein toimimaan helpottaakseen olotilaansa ja muuttaakseen ympäristöään. Koira ei ole samassa asemassa.

.

Katselin yksi päiväni työtilani ikkunasta kun ihastuttavan näköinen rouva tuli harrastamaan. Ikävä kyllä hän oli ilmeisesti myöhässä. Kaikki muut olivat jo paikalla ja odottivat. Rouvasta huokui stressi ja paine. Ja kun hän avasi auton takaluukun ulos hyppäsi äärettömän hermostunut koira, joka oli hypätä luukusta sisään takaisin  muttei ehtinyt eikä sen jälkeen tiennyt mihin säntäisi. Rouvalta tämä koiran tunnetila jäi huomaatta, koska oma tunnetila on niin hallitseva.

.

Ratkeaako ongelmat siis jos koiraa koulutetaan mutta ihminen ei tiedosta tunnetilaansa, saati työstä sitä? Tai onko oikeudenmukaista rangaista koiraa ihmisen tunnetilan tarttumisesta häneen? Voiko stressaantunut koira oppia mitään?

.

Joskus tilannetta helpottaa jos ihminen tiedostaa mitä hän itse tarvitsee tilanteessa muuttaakseen tunnetilaansa.

.

Koiran kapasiteetti käsitellä tunteita on rajallinen. Koira enimmäkseen reagoi ympäristöön.

.

”Luonnossa olevat eläimet reagoivat nopeasti ympäristön erilaisiin uhkiin. Affektiteorian valossa ympäristön uhkasignaalien synnyttämät tunnetilat palvelevat perustehtäväänsä saaden eläimen reagoimaan välittömästi väistääkseen uhkaavan tilanteen. Erilaiset kielteiset tunnetilat ovat vapaudessa elävillä eläimillä siten luonnostaan lyhytkestoisia.”  (https://www.duodecimlehti.fi/lehti/1997/14/duo70318 30.11.2018)

.

Mitä tapahtuu koiran kannalta  kun ihminen on rehellinen itselleen?

.

.

Koira ei saa tuolloin ristiriitaista informaatiota vaan pystyy reagoimaan yhden informaation pohjalta ja tilanne on jo askeleen eteenpäin.

.

Tunnetilojen tarttuminen yksilöstä toiseen on sekä eläimille että ihmisille sanoja tärkeämpi kommunikaation muoto. Kun sanallisen viestinnän ja sanattoman viestinnän välillä on ristiriita, on eleissä, äänenpainossa ja hormonaalisessa toiminnassa tapahtuva sanaton viestintä lähes aina vahvempi.

.

Ihmisen tunteet vaikuttavat koiran tunteisiin. Koira tarkkailee ihmisen liikkeitä ja eleitä, joita emme itse ehkä edes tiedosta. Se käyttää hajuaistiaan lukiessaan hormonitoiminnan muutoksia, jotka siirtyvät ihohuokosista hajuina. Koira siis kirjaimellisesti haistaa tunnetiloja.

.

Tunteiden kohtaamisen vaikeus

.

Meidät ihmiset kasvatetaan kulttuuriin pohjautuvasti käyttäytymään vastoin tunteitamme. Muistatko niitä kertoja kun olisit halunnut itkeä, mutta paikka tai tilanne ei ollut mielestäsi sopiva sellaisen tunteen osoittamiseen? Vain ns. hyvät tunteet ovat sallittuja. Meistä on helpompaa valehdella kuin kohdata totuus ja toivomme samaa muilta. Mutta koiramme eivät toimi niin eivätkä ymmärrä toimintatapaamme!

.

Meillä ihmisillä on myös kova miellyttämisen halua, halu tulla hyväksytyksi ja sen eteen teemme ihan liikaa. Seuraavan kerran kun koet painetta, olet myöhässä tai stressi hiipi, mitä teet? Mitä tarvitset, jotta voisit hyväksyä ensin tilanteen niinkuin se on ja toimia vasta kun tunne on himpun laantunut.

.

Sisäsyntyiset tunteet

.

Sisäsyntyiset tunteet ovat niitä kehollisia tiloja jotka aktivoivat ja lisäävät ärsykkeitä. Joskus se on geenien lahjaa, joskus sairauden seurausta.

.

Myös koiramme voivat kärsiä sairaudesta ja reagoida kivun aiheuttamaan hermostolliseen ärsykkeeseen käytöksellään. Tämäkin tulee muistaa. Jos epäilet, että koiralla on kipuja, autathan ystävääsi.

.

Stressittömämpi elämä on myös terveempi. Askel kerrallaan, nokka kohti hyvää oloa. Kerralla ei voi hypätä koko portaikkoa ja takapakkeja tulee, suhtauduthan itseesi ja koiraasi lempeästi silloinkin!

.

LÄHTEET:

https://www.terve.fi/artikkelit/anna-koiran-olla-koira-nain-opit-elaintietoisuutta 30.11.2018)

https://www.duodecimlehti.fi/lehti/1997/14/duo70318 30.11.2018

Nina Virtanen

Sisu-koirani on iloinen ja reipas nuori koira, mutta olin huomannut silti, ettei sen kroppa toimi niinkun pitäisi. Koira on välillä jäykkä ja kulkee vinossa.
Koiraa oli käytetty säännöllisesti koirahierojalla ja fysioterapeutilla ilman pidempiaikaista apua. Siispä varasin ajan osteopatiaan.
Ensimmäinen hoitokerta oli erittäin miellyttävä sekä koiralle että omistajalle.  Carita löysi heti koirasta ongelmakohdan, jota sitten lähdettiin hoitamaan. Tärkeintä ehkä kuitenkin oli se,  miten koiraa käsiteltiin. Se sai itse valita hoitoasennon ja sen tunteet otettiin kauniisti huomioon. Sisu tunsi varmaan olonsa kotoisaksi, koska Caritalla on samanlainen tyyli puhua koiralle kun minulla.
Sisu oli hoidon jälkeen hyvin iloinen ja seesteisen oloinen. Muiden hoitojen jälkeen se ravistelee kiivaasti ja on hieman yliaktiivinen, mutta nyt koira katsoi minua tyytyväisenä hymy huulilla, häntä rauhallisesti heiluen. Carita sanoikin niin kauniisti, että ”Sisulla on nyt asiaa sinulle” ja niin olikin; hän oli kiitollinen, että toin hänet hyvään hoitoon. Kiitos.

Anne Jokinen

Olen Caritan asiakas monien vuosien takaa, olen hoidattanut Caritalla sekä itseäni, lapsiani että kissojani. Minut mykistää hoitovaikutusten lisäksi hoitojen hienovaraisuus ja kunnioitus, jolla Carita käsittelee sekä ihmisiä että eläimiä.

Kissoillani on ollut eri tyyppisiä vaivoja; selkeitä tapaturmia (mm. ontuminen) ja myös epämääräistä kipuilua, johon ei löydetty eläinlääkärin tutkimuksissa mitään syytä. Tässä tapauksessa kyseessä oli stressi, jota itse en edes voinut ymmärtää oireilun syyksi. Koin, että Carita toimi lemmikkini äänitorvena, kissa vapautui stressistä hoidon aikana ja Carita havaitsi kissassa hoidon aikana seikkoja, jotka selvästi olivat stressaavia tekijöitä kissani elämässä. Ja vointi koheni silmissä!

Kissojen kipukäyttäytyminen ja stressi voi olla vaikeasti havaittavissa ja suosittelen lämpimästi jokaiselle sitä epäilevälle käyntiä Caritan vastaanotolla! Kuvassa hoidoista kiittää Eetu 1-v 😊

Heli Luutsaari

Iso kiitos Carita koiriemme hyvästä ja osaavasta kehonhuollosta <3 On ihana nähdä miten Pappakoiran kohta 13v askel nousee ja liikkuminen paranee sinulla käynnin jälkeen.  Spondyloosin aiheuttamat selkäkivut helpottavat selvästi ja jatkoaikaa on saatu osittain sinun asiantuntevan osaamisesi vuoksi. Tiivitaavi kohta 11v on aina inhonnut ihmisiä, jotka tulevat iholle. Rauhallinen olemuksesi tuo luottamusta ja olet ollut niitä harvoja ihmisiä, jonka se on päästänyt hoitamaan ilman isompia taisteluita. Jekku reilu 1v aloittaa suojelukoiran uraa ja vastaanottosi tulee olemaan myös sille tuttu paikka, jotta keho pysyy kunnossa. Olen suositellut sinua ja ammattitaitoasi monelle ystävälleni niin koirien kuin omankin kehonhuollon osalta. Kiittäen Heli Luutsaari