Koin eräänä helmikuun aamuna shokkiherätyksen, kun heräsin meteliin, jonka syyksi paljastui olohuoneessa nukkunut koirani.
Urhon kipukohtaus
Saksanpaimenkoirani Urhon jalat eivät ottaneet alle ja joka kerta kun Urho yritti nousta, iskeytyi keho kaapin oveen. Pissat olivat tulleet lattialle ja siinä sitten hädissäni ihmettelin, onko kyse epilepsiasta vai mistä. Urho oli aiemmin kuvattu luustoltaan terveeksi.
Joidenkin minuuttien kuluttua Urho alkoi palautumaan ja jalat kantoivat tuettuna hissukseen, mutta n. 30 min myöhemmin toiset pissat tulivat alle vielä sängyllä, kun silittelin makaavaa Urhoa ja odottelin neurologiaan erikoistuneen eläinlääkärinaseman vastausta, että monelta pääsisimme heille tutkimuksiin.
Eläinlääkärissä näytin videon kohtauksesta, sillä sattumalta olin jättänyt pentuajalle hankkimani valvontakameran päälle, lisäksi Urholle tehtiin perustutkimus, neurologinen tutkimus sekä otettiin verikokeet, jotka kaikki ainakin silloin olivat kunnossa. Vastaukseksi kerrottiin, että kohtaus oli mahdollisesti epilepsiaa/ neurologista oireilua tai sitten jotain muuta, mutta mahdollista kipua ei otettu huomioon.
Minua vaivasi kohtaus kovasti, enkä oikein halunnut uskoa, että minkäänlaista syytä ei löytynyt.
Toinen eläinlääkärikäynti
Illalla kävin vielä hakemassa toisen mielipiteen meidän omalta eläinlääkäriasemaltamme, jossa eläinlääkäri tällä kertaa palpoi myös Urhon selän ja tähän Urho reagoi niin voimakkaasti, että eläinlääkäri ei kyennyt jatkamaan selän tutkimista loppuun.
”Päästyämme Caritan luo, Urho sai rauhassa haistella, liikkua ja tutkia Caritan hoitohuonetta. Urho sai itse hakea paikkansa missä haluaa olla – ja myös asettautua rauhassa. ”
Osteopatia
Hyvä ystäväni ja koiraharrastuskaverini oli käynyt Caritalla koiransa kanssa jo jonkin aikaa ja kertonut hyvistä kokemuksistaan, joten kotimatkalla soitin Caritalle itsekin ja onneksemme akuutin tilanteen vuoksi saimme ajan heti kahden päivän päähän.
Kotona olin vielä katsonut parin treenikaverini kanssa kohtausnauhoitteen ja kaikki olimme sitä mieltä, että näytti siltä, että jostain syystä Urho ei saanut takajalkojaan alleen kun etupää teki töitä.
”Ensimmäisen osteopatiakerran jälkeen aloin jäsentelemään mielessäni asioita, joihin olin kiinnittänyt huomiota, mutta en ollut reagoinut: Urho ei mielellään hypännyt autoon – joka ennen ei ollut ongelma, portaat tuottivat vaikeuksia mennä ylöspäin ja jalkaa nostaessa virtsaamisen yhteydessä Urhon takapää lähti kaatumaan..”
Päästyämme Caritan luo, Urho sai rauhassa haistella, liikkua ja tutkia Caritan hoitohuonetta. Urho sai itse hakea paikkansa missä haluaa olla – ja myös asettautua rauhassa.
Siinä liikkuessaan, ennen kuin olin ehtinyt näyttää kohtausnauhoitetta, Carita jo sanoi, että Urhon liike ei ole normaali, selkä ei liikkunut oikeastaan ollenkaan sekä takajalkojen liikerata jäi vajaaksi.
Hoito
Hoitokerta meni hyvin. Oli ihanaa katsoa, kuinka Urho antoi Caritan käsitellä, vaikka selkeästi välillä oli kipeitä kohtia, mutta käsittely oli lempeää ja tapahtui Urhon ehdoilla.
Urho on luonteeltaan totinen ja on aika välinpitämätön vieraita ihmisiä kohtaan, mutta Carita oli kyllä heti poikkeus, sillä Urho on ehtinyt käyntiemme aikana antaa jo monet pusut minun ihmetyksekseni. Sekin kertoo minulle paljon myös siitä, miten koirani suhtautuu osteopatia käynteihimme. Siellä Urhon on hyvä olla.
Mitä oli tapahtunut?
Kun pohdimme kivun aiheuttajaa, kerroin että käytän Urholla melkein ainoastaan valjaita, silloinkin Urholla oli valjaat mukana ja huomasimme, että siitä mihin valjaat päättyivät, Urhon kivut alkoivat. ( Ei ergonimiset valjaat voivat olla tiukassa, jatkuvassa vetotilanteessa koiran liikerataa estävät. Lisäksi jos koiran kehossa on trauma alueella, johon valjaat jatkuvasti osuvat, on parempi miettiä vaihtoehtoja. (Caritan lisäys)).
Tilanne oli nähtävästi kehittynyt pitkään ja hitaasti, sillä minä enkä treenikaverini, kukaan olleet huomanneet Urhon liikkeissä mitään äkkinäistä muutosta – he olisivat sen kyllä sanoneet.
Ensimmäisen osteopatia kerran jälkeen aloin jäsentelemään mielessäni asioita, joihin olin kiinnittänyt huomiota, mutta en ollut reagoinut: Urho ei mielellään hypännyt autoon – joka ennen ei ollut ongelma, portaat tuottivat vaikeuksia mennä ylöspäin ja jalkaa nostaessa virtsaamisen yhteydessä Urhon takapää lähti kaatumaan, lisäksi Urho ei leikkinyt lumessa ollenkaan – toisin kuin edellisenä talvena. Tämän myötä olen itse oppinut, että jos minulla on jokin nakertava tunne takaraivossa, että onkohan jokin normaalia, on parempi sanoa se ääneen koiraa tunteville ihmisille kuin ihmetellä itsekseen.
”Olen itse oppinut Caritan avulla katsomaan Urhon selän ja lantion liikettä ja onkin ollut kiva nähdä kuinka liike on palannut noille alueille..”
Olemme nyt käyneet Caritalla kolme kertaa ja jokaisella kerralla vointi on mennyt parempaan. Ensimmäisen kerran jälkeen niin minä kuin treenikaverini ihmettelivät ja sanoivat kuinka ilmavaa ja hyvännäköistä Urhon liike on ja se on mennyt käyntiemme myötä koko ajan paremmaksi. Toisen käyntikerran jälkeen saimme liikuntaharjoitteita, joista on ollut apua ja ne ovat havainnollistaneet myös minulle mitä meidän pitää vahvistaa, jotta Urhon vointi saadaan pysymään hyvänä ja selkä vahvana. Olen itse oppinut Caritan avulla katsomaan Urhon selän ja lantion liikettä ja onkin ollut kiva nähdä kuinka liike on palannut noille alueille, eikä paikalla ole suoraa liikkumatonta pötköä, niin kuin se aiemmin oli ollut.
Urho voi paremmin
On ihanaa olla, kun minulla on eloisa, iloinen koira, jonka liike on ilmavaa ja joka taas nauttii lumessa riemuitsemisesta – asiat jotka olivat minua vaivanneet, eivät olleet enää. Treeneissäkin saamme palautetta siitä, kuinka hyvän näköistä Urhon liikkuminen on. Valjaat ovat vaihtuneet pantaan ja mahdollisimman vapaaseen liikkumiseen. ( Joskus leveä panta on kunotoutusaikana epäsopivia valjaita paremmat, mikäli koira ei vedä hihnassa. (Carita lisäys)).
Lisäksi näin jälkikäteen on mieleeni tullut lause, jonka kuulin eräästä koiraurheilu -podcastista, lause meni jotakuinkin näin: ”Jos et ole ihan varma, onko jokin kremppa eläinlääkärin heiniä vai ei, niin silloin hyvä eläinfysioterapeutti tai -osteopaatti on kultaakin kalliimpi ja yleensä he osaavat auttaa”.
Minä voin Urhon kanssa allekirjoittaa tämän 100 %:sti ja jatkamme käyntejä.
Kohtaus ei ole toistunut.
Urho 1v 10kk ja Laura
